Yksi asia kerrallaan

– En varmana jaksa tänään. Nukuin huonosti, jalkoihin särkee ja on nälkä.
->Jos mä nyt jätän tekemättä, niin saatan helpommin jättää myös huomennakin..
– Mä ohjaan tänää pari tuntia, joten ei mun tarvii nyt tehdä.
->Ohjaaminen on aina niin eri asia, kuin oma.. Päivä lähtee niin paljon paremmin käyntiin kun teen.
– No jos teen, niin skippaan ainakin sen (tuskallisimman) osion, ei nyt huvita yhtää. Oon tehny kaikkee jo niin paljon tällä viikolla muutenkin…..

cofYllä tämän aamuinen keskustelu itseni kanssa, vielä ennen pedistä nousemista. Keskustelu käsittelee omaa jooga, kundaliinijooga ja meditaatio harjoittelua. Ei yhtään huvittanut tehdä näitä harjoitteita tänään, keksin niin monta eri syytä että miksi ei. Se onkin aina se vaikein paikka olla; kun päästää tekosyyt pinnalle ja alkaa ajattelemaan liikaa. Mieleen tulee aivan hassuja asioita ja nämä saattavat vaikuttaa koettuun olotilaan sitä huonontaen. Kaikesta huolimatta tiedän, että ne ovat vain ajatuksia ja erilaisia tuntemuksia, joten tartuin joogamattoon, levitin sen lattialle ja lopetin tekosyiden toitottamisen. Annoin itselleni tarvittaessa luvan tehdä hieman lyhyemmän harjoituksen, mutta niin että kaikki osat tehdään. Harjoituksen jälkeen aloinkin pohtimaan seuraavia:

Ympyrä

Olen niin monta kertaa asettanut itselleni aivan jäätävän määrän erilaisia tavoitteita. Näiden tavoitteiden asettaminen on yleensä tehty silloin, kun olen ollut todella energinen ja motivoitunut tai kun toimin “tulevaisuudesta käsin”, eli oletan, että ‘huomenna’ kerkeän/jaksan. Olenkin huomannut miten olen kulkenut tietynlaista ympyrää elämäni kanssa, samanlaisten asioiden ilmentyen hieman erilaisin maskein. Uskonut, että lyhyt pysähdys asioiden ääreen olisi jotenkin ratkaissut ne niin, ettei ne enää toistuisi elämässäni. Tämä ympyrässä kulkeminen tulee toistumaan niin kauan, kunnes tekee ja ajattelee toisin. Miten toisin? Itseni kohdalla se tarkottaisi muun muassa, etten ota liikaa tehtäviä itselleni, aseta järjettömiä tavoitteita, unohda inhimillisiä perustarpeitani ja etten laita rimaa liian korkealle -> työnmäärä on niin suuri, että jo pelkkä ajatus lamaannuttaa. Olenkin usein tehnyt toisin, mutta kaikki on helppoa kun on motivoitunut. Suunta kohti muutosten polkua koittaa silloin, kun asiat tuntuvat vaikeilta, haastavilta ja haluaa palata siihen tuttuun ja turvalliseen – mutta tekee silti uusien tapojen mukaan. Ratkaisevaa on myös asettaa uudet tavat järkevään muotoon ja kokoon, niin että ne pystyy tekemään kaikesta huolimatta. Tänään tein siis tietoisen valinnan siitä, että toimin toisin kuin mieli höpötti – vahvistin siis entisestään aivoissani erilaisia yhteyksiä ja ratoja.

Yksi asia kerrallaan

On tärkeää, mitä muutoksia halusikaan elämään, muistaa ettei haukkaa liian suurta palaa kerralla. Valitsee yhden muutoskohteen ja antaa sille sen tarvitseman huomion. Kun suuri innostus iskee, niin ainakin omalla kohdallani minun on maadoitettava ( = tasattava energiaa) itseni, jotten lähde lentoon. Innostuksen energia ja voima säilyy kauemmin, kun sitä hajottaa eikä käytä kerralla kaikkea. Olen helposti innostuva, mielikuvitusta runsaasti käyttävä henkilö, joten tämän harjoittaminen on ollut kohdallani arvokasta. Kykenen hoitamaan todella monta asiaa lyhyessä ajassa, mutta voinko hyvin sen jälkeen? En. En edes muista mitä kaikkea olen tehnyt ja en ole yhtään läsnä. Mitä enemmän myönnän oman haavoittuvaisuuteni itselleni ja pysähdyn olojeni äärelle, sen epäluonnollisemmalta suorittaminen ja liian isojen tavoitteiden asettaminen tuntuu. Tämän aamuinen ‘kiukuttelu’ omaa harjoitteluani kohtaan alkoi tuntumaan haastavalta myös siksi, että ajattelin määrää. Ajattelin, kuinka täytyy tehdä sitä ja tätä ja sitten vielä aamupalaa ja sitten haluaisin mennä rannalle enne töitä ja..  Kuitenkin aloittaessani harjoittelun, sukelsin sen upeaan maailmaan unohtaen määrän ja keskittyen laatuun. Kun lakkasin ruokkimasta ajatuksiani tekosyillä astuin pois läsnäolemattomasta ja lamaantuneesta tilasta läsnäolevaan. En siis katsonut enää kokonaisuutta, vaan pilkoin sen osiin haukaten sopivan kokoisia paloja keskittyen yhteen asiaan kerralla.

1490260061870

Kuva: Jukka Rajalan Käsilläseisontakirja. Kuvaaja: Marko Simonen

Rauhallinen eteneminen

Rauhallinen eteneminen kuulosti vielä jokin aika sitten itselleni erittäin tylsältä ja laiskalta. “Jos jotain haluaa, niin sitten vedetään täysillä 24/7!!” oli usein mielessäni pyörivä mantra. Olen kuitenkin, varsinkin liikunnan, joogan ja meditaation avulla päässyt oivaltamaan oman elämäni kohdalla jotakin suurta: täysillä tekeminen, jatkuva “päällä” oleminen ja itsensä hukuttaminen erilaisiin tehtäviin, ei itseasiassa tuo yhtään mitään edistystä, vaan kuluttaa oman ympyrän polkua syvemmäksi. Oppiessa olemaan paikallaan, tekemään asioita rauhassa keskittyen ja ymmärtämään, että kaikki tapahtuu omassa tahdissa (kuitenkin ollen aktiivinen/hereillä asioiden äärellä) pääsee ravitsevien oivallusten ja kasvun avulla edistymään ja ympyrän sijaan, luokin eteenpäin vievää polkua. Kun etenee rauhassa sen yhden pieneltä tuntuvan muutoksen kanssa, tuo se yleensä yllättävän suuria ja oikeita muutoksia mukanaan.

Tietoisuus auttaa muutoksiin

Ollessa tietoinen huomaa enemmän. Tietoisuus auttaa kasvamaan, sillä sen avulla pääsee helpommin käsiksi aitoihin asioihin. Itseäni auttoi tänään olemalla tietoinen oman mieleni höpötyksistä ja siitä, miten ne höpötykset vaikuttavat myös kehooni. Jos en olisi ollut tietoinen näistä olisin helpommin kuunnellut tekosyitä pitäen niitä tosina ja tällöin olisi harjoittelu jäänyt. Tietäen itseni, niin olisi tämän päivän harjoituksen jättäminen helpottanut sitä, että jättäisin sen jatkossakin. Joskus on päiviä, ettei yksinkertaisesti vain pysty/kerkeä. Silloin on kuitenkin tärkeää ainakin kohdallani, tehdä tietoinen valinta siitä ja sallia se ilman, että jäisin itseäni asiasta syyttelemään. Ja ehdottomasti jatkaa heti, kun on mahdollista, sillä muuten se jää. Mutta eikö olisi hyvä muodostaa harjoitus sellaiseksi, että tiukan päivän koittaessa antaa itselleen luvan vähentää tekemisen määrää? Se voisi olla vaikkapa joogamaton levittäminen lattialle ja jonkin liikkeen tekeminen. Tällöin tuskin tulisi edes niitä päiviä, jolloin tarvitsisi antaa itselleen lupaa harjoituksen kokonaan jättämiseen.

Loppu hyvin kaikki hyvin

1492159768799

Sain tehtyä harjoitukseni hyvinmielin. Joskus huomaan tekeväni näitä suorittaen, silloin vähennän tekemistä ja vain hengittelen. Varsinkin kundaliinijoogassa, jossa teen kolme asanaa pysyen kussakin 5 minuuttia, pidän katseen tietyssä kohdassa, hoen mielessä mantroja ja hengitän rytmissä; sisään tahti 4, hengityksenpidätys tahti 16 ja uloshengitys tahti 2. Tämä harjoitus on auttanut minua pohtimaan tärkeitä asioita ja koenkin, että vaikka välillä kamppailen, niin on tärkeää tehdä ne oli olo sitten mikä. Niiden avulla pääsen lähemmäs minulle tärkeitä asioita.

Joten vedettäkööt päiväni pohdinnat seuraavaan lauseeseen: haluta voi ja paljon, mutta loppujen lopuksi ratkaisevinta on se, mitä teemme – oli olo minkälainen tahansa.

 

Ihanaa kesäkuun loppua ja alkavaa heinäkuuta!

-Hanna / @movewithhanna

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *