Punkkariyrittäjän päiväkirja – paluu arkeen kesän jälkeen

riinakalliollaKoulut alkaa tänään ja kesän jälkeen palaillaan itse kukin taas arkirutiineihin (tai rutiinittomuuteen). Mulle kesä on aina ollut tietynlainen pysähtymishetki ja kelailuaikaa. Ja syksy taas uuden tekemisen ja ajatusten täytäntöön panemisen hetki. Niin tänäkin vuonna.

 

Irtipäästämisen voima

Tää kesä oli mulle poikkeuksellisen hyvä. Pystyin ensimmäistä kertaa yrittäjänä aloittamisen jälkeen, mistä alkaa olla kolme vuotta, rentoutumaan ja päästämään irti. Ja mikä voima irtipäästämisessä on! Niinhän se on, että vasta kun pääsee kokemaan sen, millaista on rentoutua ja levätä, ymmärtää kuinka väsynyt sitä onkaan ollut.

 

Rankka kevät

Viime kevät oli erityisen rankka. Monestakin syystä. Yritys kasvoi ja muutti uusiin toimitiloihin. Kasvun myötä diilailtiin uusissa asioissa ja tilanteissa, joten duunirutiineja ei juuri ollut. Isompiin saappaisiin hyppäämisiä sitäkin enemmän.

Henkilökohtaisella rintamalla koettiin useampi menetys ihan lähiperheessä, mm. rakas pappani poistui keskuudestamme, mikä kiireen keskellä jätti kehoon tunteita, raskasta surua, mitä vaan ei saanut käsiteltyä pois. Loppukeväästä toinen pikkuisistamme sairastui harvinaiseen, vakavaan flunssan jälkitautiin, joka nosti pintaan muistoja viiden vuoden takaa. Pikkuisemme nimittäin syntyi keskosena ja syntymään liittyi melkoisesti draamaa, hetken luulimme jopa menettävämme vauvamme. Aikanaan sain kyllä apua post-traumaattiseen stressireaktioon ja siitä toipumiseen, mutta nyt kaikki tunteet nousivat pintaan taas uudelleen.

En osaa kunnolla kuvata, miltä tuntuu, kun huoli ja pelko kohdistuu omaan lapseen. Se on jotain kokonaisvaltaista, alkukantaista ja kaikki muu menettää täysin merkityksensä. Se kuristaa kurkkua, saa vatsan solmuun, itkettää ja oksettaa ja turhauttaa, sillä näihin asioihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa.

Ja luonnollisesti, edellä mainittujen tilanteiden kanssa samaan aikaan piti selvitä aikataulusta, joka tiukkeni sitä mukaa, mitä pidemmälle kevät eteni.

 

Kun tarvitset apua, pyydä sitä

Jotenkin näistä kaikista selvittiin, mutta sanomattakin selvää, että loma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Viimeisistä duunihommista selvittiin pitkälti tunteiden kieltämisen, itsensä psyykkaamisen ja rautaisen tiimin ansiosta. En todellakaan ollut ylpeä siitä, missä jamassa itse olin ja kerroinkin sen kollegoilleni avoimesti. Näin he myös tiesivät, että nyt jos koskaan apu tulee tarpeeseen ja kun kerroin sitä tarvitsevani, sitä myös sain. <3

Opiskelin viime kevään aikana myös NLP Practitioneriksi, joka oli mahtava matka ja taas kerran oppi itsestäni, kerron tästä myöhemmin lisää. Opinnot sijoittuivat useimmiten viikonlopuille, jonka vuoksi koko kevään aikana oli vain kaksi vapaata viikonloppua. Järkytyin itsekin, kun huomasin asian. Lisäksi työpäivät pitenivät loppukevättä kohden ja olivat toukokuussa järjestäen aamuseiskasta iltayhdeksään, tai jopa pidempiäkin. Ihan tällä tavalla ei huolehdita omasta hyvinvoinnista ja hyvästä energiasta. Yksi asia, mihin tulee selkeä muutos nyt syksyllä.

 

Vapauden hinta

Kaiken edellä mainitun ja ne kehoon kerääntyneet tunteet sain kuin sainkin jotenkin nollattua kesän aikana ja pääsin paremmin balanssiin itseni kanssa. Itselleni rentoutuminen tapahtuu parhaiten luonnossa ja vietettiinkin perheen kanssa koko kesä merellä ja mökkeillen. <3

Pikkuhiljaa aloittelen arkea ja koska se on mahdollista, aloittelen töitä hitaasti ja nautin kalenterista, joka ei ole buukattu täyteen. Isoimmat opit keväältä ovat varmasti ne, että omasta hyvinvoinnista täytyy pitää kiinni ja toki on aikoja, jolloin päivät on pitkiä ja duunia painetaan, mutta ne ajat eivät saa jatkua kuukausia putkeen. Olen ihminen, joka pystyy helposti pakottamaan itsensä lähes mihin tahansa. Ominaisuus ei missään nimessä ole pelkästään hyvä. Mutta kun asian tiedostaa ja kuuntelee itseään ja kehoaan, on varmasti mahdollista päästä hyvään balanssiin ihan kaiken suhteen. Edelleen se, että on täysin vapaa ja tilivelvollinen lähestulkoon vain itselleen, vaatii vastapainokseen rautaista itsensä johtamista, mitä näiden asioiden kelailu mm. on. Monille vapauden hinta on uupuminen tai tyytymättömyyn, jopa kyynisyys. Itse aion pitää kynsin hampain kiinni siitä, että säilyn idealistina ihan kaikesta huolimatta.

 

Mikä muuttuu syksyllä

Tulevana syksynä tulen pitämään huolen siitä, että viikossa on aina vähintään yksi vapaapäivä. Duunijuttuja tulee väistämättä viikonloppuihin, mutta sitten nipistetään yksi vapaapäivä arkipäivistä ja oikeesti ollaan vapaalla. Lisäksi kalenteriin tulee säännöllisiä omia hetkiä, oma hyvinvointi nousee vielä tärkeämmäksi – mikä kyllä jo parani viime vuonna verrattuna sitä edelliseen – mutta toki tehtävää on vielä (paljon).

Kirjoitan lisää siitä, mikä tulee muuttumaan ja millä tavoin nostan oman arkeni uudelle tasolle ja vältän aiemmin tekemäni virheet, seuraavassa blogissani.

Panostan mielelläni itse arkeen, sillä sitä on enemmän ja arki ihan kaikessa tavallisuudessaan on omasta mielestäni ihan tosi ihanaa.

 

<3 Riina

Twitter: @riinalaaksonen

Instagram: @riinagabriela

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *