Vatsan alueen traumat ja niiden kuntoutus

Kaikella riskilläkin kirjoitan taas vatsan alueen trauman kuntoutuksesta.

Olen nyt hiukan tutkiskellut Tohtori Googlea ja kauhistunut siitä tunteiden palosta, joka asiaan liittyy.

Kun ei tunne oloaan hyväksi omassa kehossaan, se aiheuttaa vahvoja tunteita, kuten internetin keskustelupalstalta seitinohuesti kuulsi lävitse. Katkeruutta, vihaa, inhoa, pelkoa, kauhua, häpeää, surua, pettymystä. Jokaisella on varmasti omat keinonsa tästä selvitellä omaa tilannettaan mutta pyrin tässä kirjoituksessani avaamaan joitain faktoja, jos niistä olisi apua asioiden jäsentelemisessä edes jollekin.

Asiakkailla tunteet pinnassa

Tunteet ovat usein pinnassa asiakastapaamisissanikin, mikä on täysin ymmärrettävää – asiakas on saattanut kärsiä häpeälliseksi mieltämästään ongelmasta jopa vuosikausia hiljaa itsekseen. Vatsan alueen suoranainen rumuus koetaan pinnalliseksi, turhaksi valituksenaiheeksi, ja esimerkiksi selkävaivat taas sellaisiksi, että ne “johtuvat jostain oikeasta syystä”, usein taustalla on jopa kouluterveydenhoitajan puolivillainen kommentti skolioosista, lantion vinoudesta tai notkoselästä, jolloin tämä tilanne on hyväksytty olemassaolevaksi jo hyvin varhain.

Juuri viime viikolla minulle on tullut useampi uusi asiakas, joilla on tietyllä tapaa sama vaiva, mutta sitä on lähestytty eri tavoin riippuen ympäristöstä ja asiakkaasta itsestään. Hoikka, kaunis, nuori nainen kärsii äkkinäisen ulkopuolisen silmin hyvin vähäisestä alavatsan pyöreydestä ja yleisestä löysyydestä, johon hän kyllä ymmärtää itse vaikuttaneensa passiivisuudellaan sekä kiireellään, joka on liittynyt opinnäytetyöhön ja vauvasta huolehtimiseen. Selkäkivut ovat alkaneet vaivata, ja sen tähden hän luokseni “kehtasikin” viimein tulla – pelko siitä että salilla rehkiessään rikkoo itsensä on pitänyt hänet pois sieltä ja ryhmäliikuntatunneilta. Ystävilleen hän ei asiasta voi puhua, koska muut lähipiirin synnyttäneet naiset ovat jonkin verran ylipainoisia eivätkä pidä hänen ongelmaansa millään lailla uskottavana.

Leikkauksesta apua?

Kaksi naista oli läpikäynyt abdominoplastian, eli vatsanpeitteiden korjausleikkauksen. Myös nämä naiset ovat hyvin hoikkia, ja heidän erkaumansa oli näkynyt selvästi ihon lävitse. Toinen heistä on englanninkielinen, joten tietoa ja apua oli vaikeaa löytää muualta kuin lääkärin vastaanotolta. Molemmilta erkauma oli kirurgisesti korjattu, toisella keinoaineen avulla, mutta tämä ei ole johtanut keskivartalon lihasten oikeaan toimintaan.

Toinen heistä oli leikkauksen jälkeen kauhistunut kun hänen miehensä oli siepannut hänet ilmaan jossain onnellisessa tilanteessa ja pyörittänyt ympäri kuin elokuvissa kedolla konsanaan, eikä nainen ollut tuntenut jalkojaan. Tämän tähden hän oli googlaillut aiheesta englanninkielisiltä sivuilta ja eksynyt keskustelupalstojen synkkään maailmaan-eikä ollut sen jälkeen uskaltanut nostaa enää omaa lastaan syliinsä.

Selkä

Toinen (kuvassa) ei pystynyt koukistamaan lainkaan rankaansa suoran vatsalihaksen korkeudelta (tämä siis näkyy selän puolella suoruutena tai kuoppana alaselästä lapojen väliin ulottuvalla alueella), ja on epähuomiossa ikäänkuin korvannut tämän liikkeen arjessaan pyöristämällä rintarankaansa, viemällä hartioita eteen, työntämällä päätä eteenpäin – kuten useimmat ihmiset itseasiassa istumaannousunkin tekevät. Suora vatsalihas ei ole se lihas joka työntää kasvoja eteen ja ylös, tai liu’uttaa hartioita ja käsivarsia eteenpäin. Jos mietitään tällaista liikettä pystyasennossa, se olisi vastaava mitä pulut tekevät kävellessään, ihmisiä vain ei ole tarkoitettu tämänkaltaiseen liikkeeseen joten se jumettaa niskan, ei muodosta sikspäckia. Suora vatsalihas  on siis ehjä, kirurgisesti korjattu, mutta ei lainkaan toimiva.

Annoin hänelle ensi kertaa tavatessamme kaksi hyvin yksinkertaista liikettä, toinen selällään, toinen vatsallaan maaten, ja alle viikossa pahin piina selän osalta oli jo onneksi asettunut niin siedettäväksi, että hän kertoi huomanneensa selkeän muutoksen, vaikka pitikin vielä omia liikkeitään hyvin heikkoina. Lihakset ovat alkaneet hermottua.

Mielipide

Lääkärit ovat ihmisen anatomian asiantuntijoita, kirurgit erikoistuvat varmasti omimmalle alalleen ja ymmärtävät useimmiten kertoa mikä on vialla ja miten tilannetta voi kirurgisesti auttaa. Nyt seuraa mielipide: Olen sitä mieltä, että kysymykseen vastataan hyvin selkeästi nimenomaan siten kuin kysyjä toivoo. Jos lääkäriltä kysytään, voiko jotakin asiaa auttaa leikkauksella, suurin osa leikkaavista kirurgeista vastaa todennäköisesti kysymykseen myöntävästi.  Osa kertoo, mitä muuta saattaa tapahtua ellei suoraa vatsalihasta korjata, tai on jo tapahtunut – joku potilas on saattanut käydä jo selkäleikkauksessa vaikka oikea ongelma josta selän vaivat ovat johtuneet, löytyykin vatsan puolelta. Aivan oikein. Osalle on kerrottu, etteivät vinot vatsalihakset toimi lainkaan ja vatsa pitää korjata. Jälleen aivan oikein.

Moni ongelmasta kärsinyt on kokeillut jumpata koska siihen kannustetaan, mutta päätynyt leikkaukseen koska siitä ei ole ollut apua, ja vielä ollut onnellinen ettei ole enempää lankuttanut tai tehnyt istumaannousuja, koska tilanne olisi siitä vain pahentunut. Taas, aivan oikein.

Kummallekaan näistä abdominoplastian läpikäyneistä naisista (ja huomaattehan, että nämä asiat koskettavat myös miehiä, miehillä on aivan vastaavat lihakset kehossaan ja esimerkiksi suuri pyöreä vatsa, jota miehet useimmiten kantavat pidempään kuin 9 kuukautta putkeen, aiheuttaa samanlaisia harmeja kuin raskausvatsakin, miksi ei aiheuttaisi, miehillä vain on testosteronin eli mieshormonin tuoma pikku etu puolellaan, eli heidän kudoksensa ovat vahvempia, kun taas naisilla raskauden ja imetyksen aikana relaksiini-hormoni löysentää kollageenipitoisia kudoksia) ei oltu annettu minkäänlaisia kuntoutusohjeita, ei minkäänlaisia.

Toiselle oli (kysyttäessä) heräämössä lääkäri sanonut “Voit tehdä ihan mitä vain”, kun taas hoitaja oli kuiskannut ettei istumaannousuja kannata tehdä kolmeen kuukauteen. Englanninkielinen nainen toi koko hoitokertomuksensa mukanaan koska hän ei ymmärtänyt siitä mitään,  eikä siinäkään ollut pienintäkään viitettä kuntoutuksesta.

Toinen mielipide

Taas mielipide, jonka yritän tässä nyt hartiavoimin ja yksinkertaisella tavalla perustella:  Koko vartalon, myös keskivartalon lihakset, on suunniteltu/luotu/tarkoitettu toimimaan yhdessä Jos mietitään ihmisruumiin poikkileikkausta, selkärangan vieressä on pitkät selkälihasputket, jotka useimmat hahmottavat helposti. Niistä napaanpäin seuraavaksi sijaitsevat vinot vatsalihakset, ja niistä seuraavaksi tämä surullisenkuuluisa suora vatsalihas, jonka linea alba eli valkoinen linja eli joustava jänneväli jakaa kahteen palaseen. Nyt siis kysymys vain pinnallisista lihaksista.

Syvät lihakset ovat sitten vielä asia erikseen, mikäli jokin lihasten alla oleva asia (kasvanut kohtu raskauden aikana, sisäelinrasva) venyttää niitä, ne venyvät, ja jollei niitä osata lähteä kuntouttamaan oikein, ne helposti jäävät venyneiksi. Poikittainen vatsalihas, ihmisen suurin syvä vatsalihas on siis: Kaiken pehmeän ympärillä keskivartalossa, lonkkaluista kylkiluihin, häpyluusta rintalastaan, selkärangasta koko kehon ympäri kuin iso leveä vyö, EI SUINKAAN ALAVATSASSA. Jos se on venynyt ja löysä, se luonnollisesti aiheuttaa pullottavan, löllyvän keskivartalon alueen. Tämä lihas siis on vielä suoran vatsalihaksen ja sisäelinten välissä, ja sen löysyys altistaa tietenkin esimerkiksi napatyrälle. Tämä lihas on oppiva, kuten muutkin lihakset, ja vielä kaiken lisäksi automaattisesti toimimaan suunniteltu. Se asettuu kyllä napakaksi kun sitä maltaa harjoittaa. Istuminen ja sohvalla lepäily valitettavasti ovat ne hetket jolloin se ei juurikaan edes yritä toimia.

Kun jokin lihas on käyttämätön, sen liikerata surkastuu, ja sitten itse lihas kutistuu. Mikäli vinot vatsalihakset ovat kapeat, vetäytyneet, toimivat kehnosti, on mielestäni järjenvastaista kuvitella että suoran vatsalihaksen erkauma jotenkin ihmeen kaupalla kuroutuisi kiinni, kun sitä napaa kohden työntävät lihakset eivät ole ikäänkuin omilla paikoillaan. Tähän comboon kuuluu vielä tärkeänä osana etummaiset sahalihakset, jotka olkavartta eteen-ja rankaanpäin kääntäessä aktivoituvat yhdessä rintalihasten kanssa ja hermottavat keskivartaloa. Usein nekin ovat vallan käyttämättömät-jos henkilö on huonossa ryhdissä, olkavarret kääntyneenä ulospäin (vrt. vaikkapa koneella kyyhöttäminen), yläselkä pyöristyy ja lapoja alas- ja yhteenpäin vetävät lihakset ovat venytyksessä, turhia, eivätkä suinkaan tue pakettia kuten pitäisi. Tähän vielä lisätään vahva epäkäslihaksen yläosa, jonka kaikki varmasti tunnistavat, se puolestaan vetää heikkoa epäkäslihaksen alaosaa (joka ylettyy vyötärölle asti kuin rauskun häntä) venytykseen, eikä alaosaa voida käyttää alaspäin vetäväksi tarkoitettuun tukevaan liikkeeseen, joka on sen oikeaa työtä.

Minusta on joskus ihanaa pukeutua oikein hienosti (uskokaa pois!), jumppavaatteiden sijaan kauniseen gootti-henkiseen korsettiin ja hameeseen. Enkä ole lähdössä kesällä Tuska-festivaaleille siten että korsettini kiristysnarut olisivat auki. Minä pomppimassa eturivissä keikalla korsetti nilkoissa, tissit paljaana on yhtä huono kombinaatio kuin vahvan, ehjän ja toimivan keskivartalon hakeminen ilman sitä tukevien lihasten yhteistyötä. Vaikka kuinka olisi paljon meikkiä, tukka hyvin ja hieno hattu päässä.

Suoran vatsalihaksen kaksi tehtävää ovat dynaaminen liike, kääntää häpyluuta kohti rintalastaa eli pyöristää selkää, ja staattinen pito, eli selkärangan pitäminen suorassa yhdessä muiden lihasten kanssa.

Mietitäänpä jotakin helpommin hahmotettavaa koukistavaa lihasta, vaikkapa hauista. Minkälainen käsivarsi on henkilöllä joka on jostain syystä joutunut pitämään kättään kokokipsissä, ranteesta hartiaan, vaikkapa kolme kuukautta? Onko hauis pullea ja toimiva? Miten käsi muuten toimii, voiko ottaa vaikkapa kipsistä poispääsyn kunniaksi litran tuopillisen olutta tällä kyseisellä kädellä samana päivänä? Oikein kunnon lasikolpakko, siitä vaan kahvasta kiinni ja ääntä kohden?

Mitä luulet? Vai tiedätkö, kuten minä, minä tapahtuu tai oikeamminkin ei tapahdu? Tarkemmin määritellen tuollainen kyynärvarren koukistus ja jonkin, esimerkiksi tällaisen mukin kasvoja kohden kääntäminen vaatii koukistuksen lisäksi myös kyynärvarren, joka on niinkutsuttu kiertonivel,  kiertoa joten hiljaista pitelee kun kumpaakaan liikesuuntaa ei ole tehty kipsin takia pitkähköön aikaan.

Aivan samalla tavoin selkärangan ympärillä olevat, eli keskivartalon lihaksetkin toimivat. Yhteistyössä. Jos vinoja vatsalihaksia ei käytetä rankaa kiertävään ja taivuttavaan liikkeeseen, ne surkastuvat. Jos suoraa vatsalihasta ei voida tai osata käyttää, se surkastuu. Hermotusta menetetään. Mikään leikkaus ei nähdäkseni treenaa lihassoluja. Aivan kuten hauikseen asennettava näyttävä implanttikaan ei aiheuta kyynärvarren koukistusliikkeen voiman kasvamista.

Minulla ei siis yhäkään ole mitään leikkauksia vastaan, jos joku katsoo sellaista tarvitsevansa, tai joku muu katsoo niin hänen puolestaan, se on minulle aivan ok. Sen sijaan autuaaksi mikään leikkaus ei tee jos puhutaan toiminnallisuudesta. Selkäpuolen useimmat pinteet todella johtuvat kaarevasta asennosta, jossa selkärangan nikamat eivät ole optimaalisessa asennossa, ja saattavat antaa mahdollisuuden vaikkapa välilevytyrien muodostumiselle tai jopa niinkin ikäville tilanteille, joissa nikamat pääsevät esimerkiksi hankaamaan toisiaan vasten ja tästä ärsytyksestä johtuen keho alkaa muodostaa luunystermiä paikkoihin, joissa niitä ei kuulu olla. Selkärangan alueella kulkee valtavasti hermoja ja jos tällainen nystermä painaa oikein epäonnisesti jotakin niistä, se voi halvauttaa alaraajat. Kun nystermät poistetaan, hermopaine poistuu.

Kunnes nystermät rakentuvat uudelleen ellei sitä syytä, mikä selkärangan virheellisen asennon aiheuttaa, poisteta. Kaareva asento, jossa nikamat pääsevät hankaamaan toisiaan, aiheutuu pääasiassa suoran vatsalihaksen voiman puutteesta. Selkä on jatkuvasti jännitystilassa joka ei myöskään auta asiaan, kireät lonkankoukistajat yleensä pitävät omaa lusikkaansa sopassa vetäen polvia sisäänpäin ja selkää sitäkin enemmän kaarelle-jos suora vatsalihas ei toimi, oli se ehjä tai ei, tätä vääntävää voimaa on mahdotonta vastustaa.

Tästä syystä kaikkien liikeratojen hakeminen ja niitä tekevien lihasten harjoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Ei pelkän staattisen pidon harjoittaminen, ei pelkkä hengittäminen tai puristaminen, vaan rangan kierto, taivutus, koukistus, ojennus-kaikkia liikkeitä mitä koet tarvitsevasi arjessasi ja harrastuksissasi. Jos harrastat akrobatiaa, tarvitset voimaa, hallintaa ja liikkuvuutta hiukan enemmän kuin puutarhatöissä. Kaikki tarvitsevat samoja liikeratoja ja voimaa kuin urheilijat, jotkut vain vähän vähemmissä määrin. Ilman ei pärjää kukaan.

Toivoisin kovasti, että kaikki jostain syystä keskivartalon ongelmien kanssa tuskailevat yrittäisivät edes hetkittäin ottaa tunteen sijaan, tai edes lisäksi, järjen. Tiedän sen olevan vaikeaa jos on valtavia kipuja, kokee olevansa epäedullisen näköinen, toivoton, heikko, löysä, lihava. Tämän sanon taas riskillä, mutta tietäen asiasta henkilökohtaisesti paljon: Ylipaino ei ole keskivartalon kuntoutuksessa hyvä asia eikä auta yhtään, varsinkaan jos sillä on taipumusta kertyä vatsan alueelle. Nopein, vaikkakin tuskaisin tapa auttaa itseään tällaisessa tapauksessa on pyrkiä vähentämään ylipainon määrää, eikä suinkaan masentua peilin äärellä ja nauttia suklaata tai viiniä lohdukseen.

Ikävä kyllä ylipainoisia usein syytetään nimenomaan lihavuudesta, koska itse lihaksia koskeva trauma ei yksinkertaisesti näy niin helposti kuin hoikilla henkilöillä. Tässä tapauksessa puhun nyt ihan puhtaasti fysiologisesta painosta, joka vetää kehoa huonoon asentoon ja heikot tai vaurioituneet lihakset eivät jaksa laittaa vastaan.  Missään tapauksessa ylipaino ei oikeasti haittaa lihasten kuntouttamista, eikä se kärki edellä tarvitse asiaan suhtautuakaan.

Jos on hoikka, eikä esimerkiksi keskivartalon hallitsemattoman kierouden aiheuttaman kipuskolioosin takia toinen jalka yletä maahan, voi tuntua raivostuttavalta etteivät terveet elämäntavat ja ahkera, varovainen pilateksen harjoittaminen olekaan tehneet autuaaksi. Tämän asiakkaan kanssa olemme vain lähteneet rakentamaan häneltä puuttuneita, dynaamisia liikeratoja, ja ongelma on alkanut asettua.

Suora lainaus häneltä ensimmäisen tapaamisemme jälkeen tulleesta mailista (hän oli siis juuri aloittanut työt äitiysloman jälkeen): “Minulla on nyt optimistinen kuva, että tässä voidaan kevään aikana saada helpotettua minun tilannetta. Kun en käsittänyt tilanteen vakavuutta ennen naprapaattia ja täytyy sanoa että tämä toimistotyökään ei tunnu erityisen mukavalle tällä ensimmäisen viikon kokemuksella.

Optimistinen kuva. Toivoa on aina!

– Sara

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *