Anne – oravanpyörästä pysähtymiseen.

_DSC0105_2500pxMoikka!

Pitkään on ollut ajatuksena aloittaa kirjoittamaan omia fiiliksiä ja kokemuksia omasta elämästä ja myös liikunta-ja terveyspuolen jutuista. Olen nuorempana kirjoittanut paljon päiväkirjaa ja sitä kautta purkanut ajatuksia ja tuntoja rakastumisesta, pettymyksistä, kavereista, kiusaamisesta, liikunnasta, kilpa-urheilusta ja ties mistä. Nyt aikuisiällä päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt ja omia tuntemuksia tulee käsiteltyä välillä enemmän ja välillä vähemmän niin ystävien kuin puolisonkin kanssa. Suurimmaksi osaksi ne ajatukset ja fiilikset pyörivät kuitenkin oman pään sisällä ja pahimmillaan stressaavat. Kuulostaako tutulle?

Olen kahden ihanan lapsukaisen äiti ja liikunta-alan yrittäjä pian kahdeksan vuoden ajalta. Viimeiseen kymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon tunteiden, fiilisten ja tapahtumien vuoristorataa etten meinaa itsekään pysyä siinä mukana – kun nyt ajattelen aikaa taaksepäin. Erittäin onnellisena ja unelmia toteuttaen on päiviä taaplattu eteenpäin, pikku hiljaa, yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Ilman omia tukiverkostoja ja rakasta puolisoa olisivat viimeiset vuodet olleet vieläkin rankempia – raskausaika ja lasten syntymät, suorittaminen äitinä, unettomuus ja jatkuvalta tuntunut väsymys, yrittäjäksi siirtyminen ja vakituisesta työstä irtisanoutuminen, lisäkouluttautuminen ja uuden suunnan löytäminen työrintamalla, synnytyksen jälkeinen keskivaikea masennus, burnout, talon rakentaminen, lapset kasvavat ja sairastavat.

Tässä vaan osa siitä, millaista oravanpyörää ja vuoristorataa sitä viimeiset vuodet ovat olleet. Silti onnellisena ja tyytyväisenä siitä, miten nämä vuodet ovatkaan opettaneet kuuntelemaan, pysähtymään ja keskittymään. Tätä suosittelen monelle muullekin – usein ne pysähdykset tulevat vasta liian myöhään, pakon sanelemana. Niin minullakin, mutta niistä on opittu ja vaikka sata laudassa saatetaan mennä, sitä on oppinut jarruttamaan riittävän ajoissa.

Onko sinulla käynyt näin? Tähän teemaan liittyen törmään nykyään omassa työssäni jatkuvasti. Työelämän vaatimukset ovat niin paljon kovemmat, että usein työ menee oman terveyden, hyvinvoinnin, jaksamisen ja vapaa-ajan edelle. Suunta on mielestäni täysin väärä! Elämä ei ole työtä varten vaan meitä itseämme.

_DSC0176_2500px _DSC0465_2500px

Ehkä hieman isomman palan kanssa lähdin liikkeelle, mutta tästä on hyvä jatkaa.

– Anne

(kuvat: Päivi Hänninen)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *